Tartu rohkeasti Raamattuun

Hetken kuluttua pitäisi pitää isoskoulutuslaisille hartaus Raamatusta. Mitä haluaisin sanoa niin isosta ja ihmeellisestä kirjasta? Jotain mikä kannustaisi Raamatun lukemiseen. Antaisi ehkä syyn tarttua siihen kenties ensimmäistä kertaa elämässä ajatuksen kera. Jotain mikä ei hukkuisi kaiken muun höpinän keskelle vaan tulisi lähelle. Ei pieni tehtävä, taidan asettaa rimaa turhan korkealle.

 

Kun ei tiedä miten asiaa lähestyisi, ettei siitä tulisi liian hienoja teologisia ajatuksia, voi pysähtyä miettimään omaa kokemustaan.

Ala-asteelta muistan joitain Raamatun tarinoita ja sen, kuinka seurakunnasta joku kävi pitämässä hartauksia. Joskus ne olivat tylsiä, joskus mielenkiintoisia. Tarinat olivat mielenkiintoisia. Kotona tutuksi oli tulleet myös Ikuiset kertomukset, joiden kautta pääsin sukeltamaan eri Raamatun henkilöhin. Rippikoulussakin luettiin Raamattua, vaikken siitä paljon muistakaan.

 

Isoskoulutuksessa ja nuortenilloissa taas opin, että Raamatusta voidaan etsiä mielipidettä ja näkökulmaa asiaan kuin asiaan. Kun itse luin Raamattua niinä harvoina kertoina, en kuitenkaan saanut siitä oikein mitään irti. Hauki on kala. Hauki ON kala. HAUKI on kala. Hauki on KALA… Kaipasin siihen muutosta. Pakkohan Raamatun on olla ihmeellinen ja tärkeä kirja, koska siitä niin paljon puhutaan ja sieltä etsitään viisautta elämään. Miksi minä en ymmärrä? Seurakunnan nuortentoiminnan opetuksissa korostettiin sitäkin, että olisi tärkeää lukea Raamattua itse. Mutta entä jos ei siitä ei tunne saavansa mitään?

 

Kun en muuta osannut, laitoin kädet ristiin. ”Herra, avaa sun sanaas. Mä en ymmärrä sitä, jos Sä haluut että mä luen Raamattua ja et se on oikeesti niin tärkee kirja, ku mitä sanotaan, niin auta sit että mä ymmärtäisin sitä paremmin.” Joskus rukouksiin vastataan ihmeellisillä tavoilla ja tää oli minulle käänteentekevä rukous.

Pikkuhiljaa, kun aloin lukea evankeliumeita, luinkin jotain muuta kuin sanoja peräjälkeen. Luin Jumalan sanoja minulle. Jos Jeesus sanoi opetuslapsille, että ” Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”, Raamatun kautta Jeesus haluaa sanoa sen myös minulle. Tai jos Jesajan kautta Jumala sanoi ”älä pelkää. Minä olen sinut lunastanut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” niin silloin Jumala tahtoo sanoa sen myös minulle.

Aloin löytämään helmiä Raamatusta ja pikkuhiljaa värikynä alleviivasi puhuttelevia kohtia aina enemmän ja enemmän. Jumalan sana alkoi puhuttelemaan minua, vahvistamaan uskoani ja avaamaan minulle sitä Jumalan todellisuutta, joka koskettaa kaikkia Häneen uskovia. Opin, että Raamattu kertoo minulle Jeesuksen teoista ja opetuksista, synnistä, armosta ja siitä, mitä on olla Jeesuksen seuraaja, opetuslapsi. Koin sellaisenkin ihmeen, että ihan ahmin Raamattua. Halusin lukea lisää, halusin oppia tuntemaan Jumalaa ja Jeesusta paremmin Raamatun kautta. Halusin tietää mitä Jumala haluaa sanoa minulle ja mitä ihania lupauksia saan itselleni omistaa. Kaveriporukassa luimme Raamattua yhdessä. ”Huomasitko että täällä on tällanen kohta. Ja tässä tämmönen, ja tääkin on hieno!” Paikallisen grillin tai pizzapaikan pöydällä oli tarjoilujen lisäksi sulassa sovussa Raamattu ja nuorina ja äänekkäinä saatoimme kenties herättää kummastusta paitsi henkilökunnassa, ehkä myös muissa asiakkaissa. Tekstit alkoivat myös elää eri elämäntilanteissa uudella tavalla. Aiemmin lukemani­ kohta, joka ei silloin ollut erityisesti puhutellut, saattoi toisessa tilanteessa nousta tärkeäksi.

Raamattu on säilynyt tärkeänä, vaikka kirkkain into onkin ehkä ajan saatossa himmentynyt. Raamattu on tullut tutuksi, mutta elää edelleen kanssani tätä arkea. Yritän pitää kiinni siitä, että antaisin Raamatulle mahdollisuuden säännöllisesti puhutella minua, muistuttaa minua siitä mikä on tärkeää. Ravistella minua silloin, kun ravistelua tarvitsen ja lohduttaa minua silloin, kun tarvitsen lohdutusta.

Nyt ymmärrän huomattavasti paremmin kuin rippikoululaisena tai isoskoulutukseni alussa, miksi Raamattu on tärkeä. Se on helmien aarreaitta ja uskomme sanoittaja.

 

Sen vuoksi. Tartu rohkeasti Raamattuun, vaikket siitä mitään ymmärtäisikään. Rukoile, että Jumala avaisi Raamattua ja saisi sen eläväksi sinunkin elämässäsi.

Arkistojen kätköistä

Arkistojen kätköistä löytyi kesän alkuun sijoittuva hartaus. Siinä iloitaan kesän alusta, vaikka nyt jo syksy tekee pikkuhiljaa tuloaan ja koululaisetkin palanneet kesänurmiltaan koulun penkille. :)

Jo joutui armas aika….

…ja suvi suloinen. Näin kajahti ilmoille suvivirsi koululaisten suusta kevätkirkossa kouluvuoden päätteeksi. Kesä on hellinyt meitä pitkän talven jälkeen jo jonkin aikaa. Kuinka pitkältä ja kylmältä talvi tuntuikaan, kun kinokset olivat korkeita vielä huhtikuussakin. Tuntui, että lunta riittää vielä juhannuksenakin. Sitten – kuin yhtäkkiä, lumet katosivat. Linnut lauloivat ja loska muuttui multaiseksi maaksi, josta leskenlehdet nostivat päätään. Kevät! Ihana kevät!

Koululaisten kanssa laulaessa tuli lämmin olo. Kesän alku on täynnä iloa ja odotusta! Kesä alkoi siitä, kun koululaiset kirmasivat kesälaitumille, mutta nuorisotyössä kesän varmin merkki on leirien käynnistyminen. Heti koulun päätyttyä kesän 1.riparilaiset kirmasivat kesälaitumien sijaan Vasikkarin leirikeskukseen, jossa vietimme viikon tutustuen kristilliseen uskoomme ja siinä samalla vähän itseemmekin ja toisiin. Monille rippikoulu on ikimuistoinen kokemus. Muistot syntyvät yhdessä tekemisestä, uusista kavereista, kenties ensimmäisestä ihastumisesta tai mahtavasta leiriporukasta, jossa on voinut kokea olevansa osa ryhmää. Leiriltä saa ihanien muistojen lisäksi myös kokemuksen siitä, mitä on hiljentyä Jumalan kasvojen eteen, saada syntinsä anteeksi ja kokea, kuinka Jumala kantaa ja rakastaa. Nämä kokemukset säilyvät läpi elämän. Pyhä Henki saa tehdä työtään sekä leiriläisten että isosten ja ohjaajienkin sydämissä ja kastelee sydämemme multaa, niin että kasteen lahja, uskon siemen, voi jatkaa kasvuaan.

Kesä on kasvun juhlaa. Jumalan luomistyö kukoistaa minne vain katsookin. Luonto on äärettömän kaunis ja sitä katsellessa sielukin puhkeaa kiitokseen. Kesä! Ihana kesä! Jumalan luomistyö jatkuu myös meissä ihmisissä. Elämä on kasvun juhlaa – ja välillä vähän tuskaakin. Kuitenkin Jumalan rakkaus kantaa.

Älkää murehtiko huomispäivästä, kehottaa Sana. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt.6:26)  Tai katso kedon kukkia ja muista Jumalan huolenpito ja rakkaus sinua kohtaan!

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

(Virsi 571: 3, 4)

Onnea!

Uusi vuosi on koittanut - siis Onnea uuteen, alkaneeseen vuoteen! Niinhän sitä usein toivotaan ja toivotetaan. Onnea toivotetaan myös jos jollakulla on synttärit tai jos vaikkapa pääsee opiskelemaan tai valmistuu – tai vaikka pääsee ripille.

Mutta mitä se onni oikein on jota usein toivotamme? Mistä se syntyy? Entä, jos en olekaan onnellinen, miten sen onnen sitten saisi? Onko onnea ylipäätään mahdollisuus saavuttaa tai saada? Ja vielä kysyn, mikä tekee sinut onnelliseksi?

Facebookissa on viime päivä kiertänyt linkki (http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288532205912.html), jossa pohditaan mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Huffington Post on listannut 10 asiaa, jotka onnelliset ihmiset tekevät eri tavalla kuin vähemmän onnelliset. Löytyisikö tästä onnen salaisuus, mitä mieltä sinä olet näistä kohdista? 

Siellä mainitaan asioita kuten laaja sosiaalinen verkosto. On tutkittu, että vahvat ystävyyssuhteet torjuvat masennusta. Onnea myös tuo omien arvojen mukainen elämä. Elämä joka on heidän omien arvojensa, vahvuuksiensa ja elämäntyylinsä mukaista. Onnelliset ihmiset myös miettivät, mikä elämässä on hyvin ja keskittyvät siihen, toisin sanoen he ovat kiitollisia. Tutkimusten mukaan kiitollisuuden määrä on suhteessa siihen, kuinka paljon elämästä nauttii.

Onnelliset ovat optimisteja eli ajattelevat positiivisesti ja toiveikkaasti asioista. He käyttävät energiaansa ja aikaansa asioihin, joihin voivat vaikuttaa ja he tietävät, etteivät ikävät asiat kestä ikuisesti, vaan asiat muuttuvat ennen pitkää paremmiksi. Onnelliset ihmiset auttavat muita ja tekevät vapaaehtoistyötä. Onnelliset ovat myös oivaltaneet, ettei raha ei tarkoita kaikkea. Tavara ei tuo onnea, vaan liika tavara voi jopa tuottaa onnettomuutta. Onnelliset ihmiset eivät laita liikaa painoarvoa rahalle. 

Sitten lehden listalla mainitaan terveet selviytymisstrategiat, eli siis toimintamallit vaikeissa tilanteissa. Kaikki kohtaavat stressaavia ja ikäviä tilanteita, mutta ratkaisevaa on, kuinka niistä selviää. Onnelliset ihmiset miettivät, mitä he voivat oppia vaikeuksista, eivätkä jää loputtomiin murehtimaan vastoinkäymisiä. 

Onnelliset ihmiset pitävät myös itsestään huolta ja välittävät terveydestään. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä liikuntaa. Onnelliseksi itsensä tuntevat hymyilevät, osallistuvat asioihin ja lähtevät innokkaasti mukaan kaikkeen, mitä tekevät. On myös todettu, että onnellisten ihmisten elämällä on selkeä suunta. Tavoitteiden saavuttamisen eteen taisteleminen on yksi tärkeimpiä onnellisuustekijöitä. 

Onnellisilla ihmisillä on arvoja, joista he välittävät ja tavoitteita, joita kohti he pyrkivät. Viimeisenä todetaan myös, että uskonnolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita terveempiä, onnellisempia ja selviävät nopeammin traumaattisista kokemuksista kuin muut. Eli ne, jotka uskovat, että on olemassa jotain itseä suurempaa, ovat onnellisempia kuin muut. 

Siinä oli iso määrä asioita, mitä mieltä sinä olet niistä? Harvalla varmastikaan kaikki näistä asioista on juuri näin, mutta ehkä sinnepäin kuitenkin. Mutta voiko ihminen kuitenkaan olla koko ajan onnellinen? Entä jos tosiaan tunnen itseni onnettomaksi – mitä silloin voin tehdä, että olisin onnellinen? Mistä onni syntyy, jos sitä ei vielä ole? 

Joskus joku viisas ihminen totesi, että ihminen tulee onnelliseksi kun ympäröi itsensä niillä asioilla, jotka tekevät onnelliseksi. Mutta löytyykö siitäkään pysyvän onnen salaisuutta? 

Onnellisuus on jotain muuta kuin suuri tunne, fiilis. On asioita jotka tekevät meidät iloisiksi ja asioita joista tulemme surullisiksi tai ahdistumme. Silti niistä kurjistakin tunteista huolimatta voimme olla perusonnellisia. Onni on olotila siitä, että tällä hetkellä kaikki on hyvin. Ei täydellisestä, mutta ihan ok. Elämän ei oikeastaan tarvitsekaan olla sen ihmeellisempää, kuin ihan ok. Ihan ok on hyvä! Jos sitten olen sitä mieltä, että elämä ei ole edes ok. En jaksa elää ja kaikki ahdistaa – silloin on siitä hyvä puhua jollekulle eikä jäädä asian kanssa yksin!

Lista asioista, jotka onnelliset ihmiset tekevät toisin, löytyi tosiaan Huffington Postin jutusta. Hienojen tutkimusten ja listojen lisäksi on kuitenkin vielä yksi paikka mistä on hyvä katsoa, mitä se sanoo onnellisuudesta. Mitä mieltä olet näistä Raamatunjakeista, mitä ne kertovat onnen lähteestä:

Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy. (Snl.11:27)

Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot. (Jes.48:17-18)

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. (Ps.73:28)

Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Ps. 16:11)

Raamattu siis väittää, että onni ei löydykään meidän saavutuksistamme tai yrityksistä olla hyvä ihminen, vaan onni löytyy siitä, että opimme tuntemaan Jumalan ja sen, kuinka paljon hän meitä rakastaa. Onni löytyy elämästä, joka on Jumalan tahdon mukaista elämää – ja millaista elämää se on? Ei täydellistä, vaan tavallista. Sellaista jonka ohjenuorana on se, johon kaikki käskyt tiivistyvät: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

 

Onneksi Jumalan luo saa tulla onnettominkin ihminen. Jeesus on luvannut antaa meille rauhan ja merkityksen elämälle ja ennen kaikkea Jeesus on antanut meille toivon ja tulevaisuuden. Kun olet Jumalan kanssa, elämä ei ole toivotonta – on joku joka sinusta pitää huolta. On toivoa silloinkin, kun kaikki nuo Huffington Postin listan asiat eivät ole aivan kunnossa. Jos elämästä löytyvät nämä kolme Jumalan lupaamaa lahjaa meille: rauha sydämessä, merkitys elämälle, toivo tulevaisuudesta ja elämän ohjenuorana rakkauden kaksoiskäsky, silloin oikeastaan kaikki muutkin asiat elämässä loksahtavat kohdalleen ja ollaan jo hyvin lähellä onnellisuuden salaisuutta!

Alkuperäisen jutun löydät täältä: http://www.huffingtonpost.com/paula-davislaack/happiness-tips_b_2325700.html

Valoa pimeyteen

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja sen kyllä huomaa! Lapissa aurinko ei näin keskitalvella nouse lainkaan näkyviin, vaan pimeyttä on ympäri vuorokauden. Täällä sentään välillä aurinko käy taivaanrannassa tervehtimässä, mutta silti pimeys vaikuttaa. Ympärillä on pimeää, mutta joskus vaikka aurinko kuinka paistaisi, voi tuntua siltä, että sydämessä pimeys jatkuu. Olo on surullinen, masentunut, nuutunut, väsynyt tai ahdistunut. Pimeys valtaa alaa ja elämä vaikuttaa synkältä.

Eräs joulunaikaan luettava teksti on Jesajan kirjan 9.luvusta.
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon… Sillä lapsi on syntynyt meille, Poika on annettu meille.”

”kansa joka pimeydessä vaeltaa…” kuulostaa tutulta. Ehkä sinäkin vaellat pimeydessä. Joulussa on kysymys valosta ja ilosta, mutta saattaa tuntua ettei se kosketa omaa elämää. Tämä kohta Raamatussa kuitenkin lupaa, että pimeydessä olevat näkevät suuren valon.

Satoja vuosia myöhemmin Betlehemin kedolla paimenet näkivät suuren valon. Enkelijoukko ilmestyi ylistäen Jumalaa ja kertoi, että lapsi on syntynyt! Paimenet kiiruhtivat kaupunkiin valoa seuraten ja löysivät Marian, Joosefin ja seimessä makaavan pienen lapsen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jeesus ei enää ollut pieni vauva vaan aikuinen mies. Ja tämä mies opetti…

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo”

Pimeyden keskellä voimme nähdä ympärillämme kauniita valoja. Kynttilöitä ja jouluvaloja, joskus jopa auringonkin. Mutta sen lisäksi meidän sydämiimmekin voi loistaa valo. Kun elämässä tuntuu pimeältä, on lohduttavaa tietää, että minä en ole yksin. Minusta pidetään huolta, minua kannetaan. Tämä tuo pimeyden keskelle toivon. Jeesus on luvannut tuoda valon minun pimeyteeni ja se valo tuo mukanaan ilon ja rauhan.

Sumujen keskellä

Ensimmäinen blogipohdintani, tässä se tulee! :) Kommentoi, jaa omia ajatuksiasi ja pohdintojasi. Olisi kiva kuulla sinunkin ajatuksiasi.

”Näin sanoo Herra, Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” 

Hesekiel 34:11-12

Olen jonkin aikaa kokenut kulkevani tien viertä, näin niin kuin hengellisesti ajateltuna. Jossain taustalla on muistot siitä, kun tiesi selkeästi mitä tehdä, minne mennä ja kuinka seurata Jumalaa. Tai selkeästi ja selkeästi, mutta ainakin selkeämmin.  Kuvittelin tietäväni, mutta sainkin tietää kuvittelevani. Sain kokea, että elämä koulii ja uskoakin punnitaan useaan otteeseen. 

Matkalla surujen, sumujen ja synkkien päivien keskellä tie on usein vaikeasti hahmotettavissa. Silloin tulee usein kuljettua väärään suuntaan tai ainakin hyvin hapuillen eteenpäin, jos oikealla tiellä onkin.  Helposti kompastuu ja loukkaa itsensä, kun ei ymmärrä varoa tielle tulevia kiviä tai kuoppia.

Olen pysähtynyt moneen kertaan kielletyn hedelmän juurelle. Onko Jumala todellakin sanonut. Onko sillä mitään merkitystä, mitä Jumala on sanonut. Koskeeko se minua, tässä ja nyt, näissä olosuhteissa – ei kai sentään? Onhan minulla päätösvalta elämässäni, minä saan tehdä mitä minä itse haluan – enkö saakin? Ja totta kai saan. Sehän ihmisenä olemisessa onkin hienoa, mutta samalla niin raastavaa. Jumalan kämmenelläkin saan hakata päätäni seinään, jos siltä tuntuu.  Seuraukset eivät aina vain ole niin mukavat…

Mihin rajaan asti omaa toimintaa voi selittää omilla kriiseillä ja psykologisilla käyttäytymismalleilla – ja missä kohtaa kulkee se tietoinen raja, jolloin tiedän toimivani Jumalan tahtoa vastaan, jolloin tiedän rikkovani sekä itseäni että lähellä olevaa ihmistä? Päättyykö armo, onko armolla rajat? Missä kohtaa Jumalan kärsivällisyys meitä kohtaan päättyy - vai päättyykö se?

Kuinka lohduttavalta tuntui pitkästä aikaa lukea ajatuksella tämä Hesekielin kirjan kohta. Jumala haluaa sanoa minulle, ja sinulle myös, rakas lukija, että ”minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” Jos kuljenkin hapuillen tai suorastaan juoksen karkuun ja väärään suuntaan, Jumala ei hylkää eikä jätä. Hän on luvannut hakea minut luokseen turvaan. Jos kuljenkin nyt sumussa, odotan sydämestäni sitä, että näen jälleen.

Hienon kuvan lähde on tässä: http://hazor.iki.fi/2004/sumu/DSCN9413-Sumu.html

Blogi on avattu :)

Uskon hippuja. 

Siinä on blogini, jonne ajattelin kirjoittaa niitä uskon hippuja, joita elämässä saa kokea. Olen nuorisotyönohjaaja ja työni kautta kirjoitan paljon  hartauksia. Aina silloin tällöin tulee ajatus siitä, että voisihan tämä teksti muitakin puhutella, kuin niitä jotka sillä hetkellä ovat sitä kuulemassa. Siitä ajatuksesta heräsi idea blogista, jonne voin kirjoittaa paitsi sillä hetkellä mielen päällä olevia pohdintoja elämästä ja uskosta, myös tuoda jotain vanhoja hartaustekstejä aarteiden kätköistä.

Jos olet "ammattiuskova" niin kuin minäkin, saat vapaasti käyttää hartaustekstejä omassa työssäsi, kunhan et tee niistä mitään kaupallista materiaalia. Joskus kun oma pakki on tyhjä, on hienoa kun jollain muulla on ollu jotain sanottavaa - ehkä siis blogi voi tarjota apua siinäkin, ainakin aihioiden ja uskon hippujen verran. Toivon myös, että tekstit antavat sinulle, rakas lukija, jotain joka auttaa jaksamaan päivä kerrallaan eteenpäin.

Kommentoi, jaa pohdintojasi ja mietteitäsi siitä mitä kirjoitukset herättävät. Olisi hienoa kuulla kommenteissa myös sinun ajatuksiasi ja kokemuksiasi. Rohkaistaan toinen toisiamme!