Valoa pimeyteen

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja sen kyllä huomaa! Lapissa aurinko ei näin keskitalvella nouse lainkaan näkyviin, vaan pimeyttä on ympäri vuorokauden. Täällä sentään välillä aurinko käy taivaanrannassa tervehtimässä, mutta silti pimeys vaikuttaa. Ympärillä on pimeää, mutta joskus vaikka aurinko kuinka paistaisi, voi tuntua siltä, että sydämessä pimeys jatkuu. Olo on surullinen, masentunut, nuutunut, väsynyt tai ahdistunut. Pimeys valtaa alaa ja elämä vaikuttaa synkältä.

Eräs joulunaikaan luettava teksti on Jesajan kirjan 9.luvusta.
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon… Sillä lapsi on syntynyt meille, Poika on annettu meille.”

”kansa joka pimeydessä vaeltaa…” kuulostaa tutulta. Ehkä sinäkin vaellat pimeydessä. Joulussa on kysymys valosta ja ilosta, mutta saattaa tuntua ettei se kosketa omaa elämää. Tämä kohta Raamatussa kuitenkin lupaa, että pimeydessä olevat näkevät suuren valon.

Satoja vuosia myöhemmin Betlehemin kedolla paimenet näkivät suuren valon. Enkelijoukko ilmestyi ylistäen Jumalaa ja kertoi, että lapsi on syntynyt! Paimenet kiiruhtivat kaupunkiin valoa seuraten ja löysivät Marian, Joosefin ja seimessä makaavan pienen lapsen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jeesus ei enää ollut pieni vauva vaan aikuinen mies. Ja tämä mies opetti…

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo”

Pimeyden keskellä voimme nähdä ympärillämme kauniita valoja. Kynttilöitä ja jouluvaloja, joskus jopa auringonkin. Mutta sen lisäksi meidän sydämiimmekin voi loistaa valo. Kun elämässä tuntuu pimeältä, on lohduttavaa tietää, että minä en ole yksin. Minusta pidetään huolta, minua kannetaan. Tämä tuo pimeyden keskelle toivon. Jeesus on luvannut tuoda valon minun pimeyteeni ja se valo tuo mukanaan ilon ja rauhan.